Kuka pelkää helluntaita?

Tämä päivä eli Helluntai on ollut aikojen alusta pelon päivä sinkuille, jotka etsivät sinnikkäästi kesäheilaa itselleen. Tämä siksi, että vanha kansa on viisaissa päissään keksinyt sanonnan ”Jos ei heilaa Helluntaina, niin ei koko kesänä”. Eipä ole ihmekään, jos monella sinkulla oli eilisiltana ainoana tehtävänään löytää itselleen helluntaiheila. Yritystä todella oli, niin moni kävi tarraamassa paidan helmasta, pyyteli tanssimaan ja jotkut jopa uskalsivat vislata ja huudella peräänkin. Epätoivoisemmat jättivät heilan etsimisen aamun pikkutunneille, kun taksijonossa nappasivat takana olevan, ja mennä mojauttivat pusun tuiki tuntemattomalle. Hätä keinot keksii…

Minä taisin kuulua niihin kaikkein epätoivoisimpiin, jotka luovuttivat kesken illan ja lähtivät heilatta kotiin. Tämä toisaalta siksi, että minun heilasta ei ole vielä ihan varmuutta, ainakaan häntä ei täällä näkynyt tänä Helluntaina. Siltä varalta, että aikaisemmin mainitusta salaperäisestä miehestä en saisi itselleni helluntaiheilaa –saati sitten kesäheilaa, olen varautunut omiin sanontoihin:
”Jos ei heilaa Helluntaina, niin jono Juhannuksena.”